Tapasin nykyisen poikaystäväni Henkan 2009 vappuaattona Kaivopuistossa. Olen miettinyt monta kertaa, kuinka pienestä se on jäänyt kiinni, että tapasimme. Vappuaattona koko Helsinki kuhisee, etenkin Kaivopuisto on ihan täynnä ihmisiä.
Kävin kerran illan aikana moikkaamassa muita kavereita Kaivopuiston kukkulan toisella puolella, jossa Henkkakin oli. Henkka oli kuulemma ihastunut heti ensi näkemällä, vaikkemme olleet edes jutelleet. Hän pyysi numeroni ja lähetti jo saman illan aikana treffipyynnön. Minulle oli jotenkin tullut Henkan ulkonäön perusteella kuva coolista pelimiehestä, jolle naiset olivat vain kertakäyttökamaa. melkein kolme viikkoa Henkka sai suostutella ja todistella, ettei hän ollut sellainen kuin kuvittelin. Lopulta hellyin treffeille. Juttumme lähti hyvin käyntiin ja on toiminut siitä lähtien.
Minua mietityttää, että oliko se kohtaloa, että Henkka bongasi minut kaikista Kaivarin tytöistä treffeille vai oliko se vain sattumaa? Vai osuinko vain hyvin kohdalle? Siihen en varmaankaan ikinä tule saamaan oikeaa vastausta.
Olen myös pohtinut, että entä jos vanhempani eivät olisikaan tavanneet toisiaan. Tai jos Henkan vanhemmat eivät olisi tavanneet toisiaan. Tai minun isovanhempani tavanneet toisiaan. Tai jos he olisivat rakastuneet johonkin toiseen, jolloin vanhemmistanikin olisi tullut erilasisia. Ei voi tietää olisivatko vanhempani sitten edes tavanneet toisiaan, saati sitten rakastuneet toisiinsa. Minäkin olisin varmasti aivan erilainen jos vanhempani olisivat erilaisia kuin nyt ovat. Olisinko minä nyt minä vai joku aivan muu? Entä sitten Henkka? Henkkakin olisi varmasti erilainen mitä hän on nyt. Olisimmeko edes tavanneet jos hän olisi vaikka joku huippu jääkiekkoilija, joka ravaa treeneissä ja peleissä kaiken vapaa-aikansa. Tai jos hän olisi innostunut tietokoneista ja tietkonepelien pelaamisesta, niin ei hän varmaankaan missään Kaivopuistossa olisi viihtynyt.
On se vaan niin jännittävää, kuinka pienestä asiat oikeasti voivat olla kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti