Ensirakkauteni

Rakastuin ensimmäisen kerran kun olin 14-vuotias. Tiedän, että se kuulostaa varmasti huvittavalta, kun väitän oikeasti, että rakastimme toisiamme, ja vielä niin nuorina. Mutta totta se on! Otto oli nimittäin ensirakkauteni. Oton kanssa tunsin olevani turvassa. Hän suojasi minua kaikelta pahalta. Otto oli minulle silloin valo pimeydessä. Hän jaksoi aina piristää minua ja pohdimme kaikkea mahdollista yhdessä. Kerrankin poika, jonka kanssa pystyi juttelemaan pitkään, ja kaikesta! Otto oli silloin ainoa asia, josta välitin.

Pari viikkoa lukion alkamisen jälkeen päätimme kuitenkin, ettemme enää olisi yhdessä pitkien välimatkojen (Vantaa-Espoo) ja ajanpuutteen vuoksi. Harrastin silloin tanssia ja kuntosalia, Otto taas pelasi jääkiekkoa, joten yhteistä aikaa olisi ollut vain viikonloppuisin, ellei Otolla sattunut olemaan vierasottelua toisessa kaupungissa. Nyt kun mietin, niin eron syyt tuntuvat heppoisilta, liian vähältä, yksinkertasesti vain tekosyiltä. Välillä kaduttaa, minkä takia emme vain olisi yrittäneet tai kokeilleet olisiko se toiminut. Toisaalta, sana yrittää ei kuulosta tässä tapauksessa oikealat. Minkä takia 15 vuotiaiden nuorten tarvitsisi pinnistellä ja yrittää, jotta suhde toimisi? Voidaanko yrittämisestä puhua vain silloin kuin 20 vuotta naimisissa oleva pariskunta haluaisi vielä YRITTÄÄ saada suhteen toimimaan itsensä taikka lasten vuoksi?

Kuka määrää milloin saa rakastua tai milloin tunnetta voi kutsua oikeaksi rakastumiseksi? Voiko 14 vuotiaana kokea oikeaa rakkautta? Mistä tietää, onko "Sen Oikean" jo tavannut, mutta päästänyt menemään liian heppoisten tekosyiden varjolla?

"You...

Do you remember me? Like I remember you? Do you spend your lifegoing back in your mind to that time

Cause I walk the streets alone I hate being on my ownand everyone can see that I really fell and I'm going through hell thinking about you with somebody else--

How did we go wrong? It was so good and now it's gone and I pray at night that our paths soon will cross what we had isn't lost cause you're always right here in my thoughts"

Lainaus Enrique Iglessiaksen kappaleesta Somebody's me on viimeinen kappale, jonka Otto lähetti minulle kun erosimme. Tiedän, että vaikka nyt tapaisimme, niin emme rakastuisi enää, koska olemme molemmat muuttuneet niin paljon lukion aikana. Kaikki kokemukset, uudet ihmiset, suhteet ja asiat mitä olemme tehneet viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana ovat kasvattaneet meidät niin erilleen. Ehkä näin on parempi. Mutta tiedän, etten tule ikinä unohtamaan Ottoa. Hän jätti minuun jälkensä. Hän oli ensirakkauteni.