Rakkautta vain?

Vaikka olenkin nyt kertonut ensirakkaudestani Otosta ja epätoivoisesta tilanteesta Fåbban kanssa, niin Henkkaa en vaihtaisi pois mistään hinnasta. En tiedä mitä rakkaus on tai kuka sen saa määritellä. Tiedän vain, että Henkka merkitsee minulle, Henkka on tärkeä ja rakas minulle, Henkka ymmärtää minua ja voin hyvin kuvitella, että asumme ja elämme loppu elämän yhdessä.

Henkan joulukorttiin lisäsin myös tekstin:

"I ain't never gonna let nothing get in the way

You play your cards all right, you're an Ace

You make my night so bright, you're my day

You took me out of the maze

You are number 1!"

Ensirakkauteni

Rakastuin ensimmäisen kerran kun olin 14-vuotias. Tiedän, että se kuulostaa varmasti huvittavalta, kun väitän oikeasti, että rakastimme toisiamme, ja vielä niin nuorina. Mutta totta se on! Otto oli nimittäin ensirakkauteni. Oton kanssa tunsin olevani turvassa. Hän suojasi minua kaikelta pahalta. Otto oli minulle silloin valo pimeydessä. Hän jaksoi aina piristää minua ja pohdimme kaikkea mahdollista yhdessä. Kerrankin poika, jonka kanssa pystyi juttelemaan pitkään, ja kaikesta! Otto oli silloin ainoa asia, josta välitin.

Pari viikkoa lukion alkamisen jälkeen päätimme kuitenkin, ettemme enää olisi yhdessä pitkien välimatkojen (Vantaa-Espoo) ja ajanpuutteen vuoksi. Harrastin silloin tanssia ja kuntosalia, Otto taas pelasi jääkiekkoa, joten yhteistä aikaa olisi ollut vain viikonloppuisin, ellei Otolla sattunut olemaan vierasottelua toisessa kaupungissa. Nyt kun mietin, niin eron syyt tuntuvat heppoisilta, liian vähältä, yksinkertasesti vain tekosyiltä. Välillä kaduttaa, minkä takia emme vain olisi yrittäneet tai kokeilleet olisiko se toiminut. Toisaalta, sana yrittää ei kuulosta tässä tapauksessa oikealat. Minkä takia 15 vuotiaiden nuorten tarvitsisi pinnistellä ja yrittää, jotta suhde toimisi? Voidaanko yrittämisestä puhua vain silloin kuin 20 vuotta naimisissa oleva pariskunta haluaisi vielä YRITTÄÄ saada suhteen toimimaan itsensä taikka lasten vuoksi?

Kuka määrää milloin saa rakastua tai milloin tunnetta voi kutsua oikeaksi rakastumiseksi? Voiko 14 vuotiaana kokea oikeaa rakkautta? Mistä tietää, onko "Sen Oikean" jo tavannut, mutta päästänyt menemään liian heppoisten tekosyiden varjolla?

"You...

Do you remember me? Like I remember you? Do you spend your lifegoing back in your mind to that time

Cause I walk the streets alone I hate being on my ownand everyone can see that I really fell and I'm going through hell thinking about you with somebody else--

How did we go wrong? It was so good and now it's gone and I pray at night that our paths soon will cross what we had isn't lost cause you're always right here in my thoughts"

Lainaus Enrique Iglessiaksen kappaleesta Somebody's me on viimeinen kappale, jonka Otto lähetti minulle kun erosimme. Tiedän, että vaikka nyt tapaisimme, niin emme rakastuisi enää, koska olemme molemmat muuttuneet niin paljon lukion aikana. Kaikki kokemukset, uudet ihmiset, suhteet ja asiat mitä olemme tehneet viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana ovat kasvattaneet meidät niin erilleen. Ehkä näin on parempi. Mutta tiedän, etten tule ikinä unohtamaan Ottoa. Hän jätti minuun jälkensä. Hän oli ensirakkauteni.

Fobbå a.k.a. N. C. Forsmann

3 oh 3 kappale Don't trust me kertoo tiivistää kolmen kuukauden tapahtumat reiluun kolmeen minuuttiin. Etenkin kohta "Shush girl shut your lips, Do the Hellen Keller and talk with your hips. I said, Shush girl shut your lips, Do the Hellen Keller and talk with your hips. I said, Shush girl shut your lips, Do the Hellen Keller and talk with your hips.Woah, woah, woah...She wants to touch me, She wants to love me, She'll never leave me, Don't trust a ho, Never trust a ho, Won't trust a ho, Won't trust me". Helen Keller oli nimittäin kuurosokea, 3oh 3:n kappaleessa "do the Helen Keller" merkitsee siis kommunikoimista fyysisesti. Luulin olevani rakastunut tähän salaperäiseen Fåbbaan, mutta nyt jälkeen päin ajatellen en ymmärrän kuinka kestin sitä hulluutta niin kauan. Hänen kanssaan oli nimittäin mahdotonta yrittää edes keskustella, sillä tuntui kuin kysymykseni ja hänen vastauksensa olisivat olleet täysin eri paria. En tiedä johtuivatko suulliset kommunikointi ongelmamme kenties kielimuurista, sillä hän on suomenruotsalainen ja puhuu tavallisesti vain ruotsia..

"She wants to love me, She'll never leave me" oli Fåbban kuvitelma siitä, että kyseinen touhu jatkuisi vielä pitkäänkin. Sain niin tarpeeksi siitä, että hän soitti aina silloin kuin huvitti ja minun täyti olla valmis näkemään häntä juuri silloin, jos minulle ei käynyt, niin en kuullut taas viikkoon koko tapauksesta. Se kolme kuukautta oli ahdistavaa, sillä koko ajan oli epävarma olo asiasta enkä tiennyt mikä on tilanne. Ja asioita ei yhtään helpottaneet Fåbban mystiset, ympäripyöreät vastaukset, joista oli mahdoton ottaa selvää, vaikka kuinka olisin halunnut.

Päätin epämääräisen suhteen ( jos sitä siksi sai kutsua) Fåbban kanssa ennen kuin menin Henkan kanssa treffeille. Fåbba oli tietenkin hämmästynyt, miksi halusin lopettaa, koska meillähän oli kaikki niin hyvin. Noh, mutta kun ongelma tulee jo siinä vaiheessa vastaan, ettei ole MEITÄ.
Henkan kanssa on onneksi siinä mielessä huomattavasti helpompaa kommunikoida, sillä vastaukset ovat edes jokseenkin samaa paria.

Kohtaloa vaiko sattumaa?

Tapasin nykyisen poikaystäväni Henkan 2009 vappuaattona Kaivopuistossa. Olen miettinyt monta kertaa, kuinka pienestä se on jäänyt kiinni, että tapasimme. Vappuaattona koko Helsinki kuhisee, etenkin Kaivopuisto on ihan täynnä ihmisiä.

Kävin kerran illan aikana moikkaamassa muita kavereita Kaivopuiston kukkulan toisella puolella, jossa Henkkakin oli. Henkka oli kuulemma ihastunut heti ensi näkemällä, vaikkemme olleet edes jutelleet. Hän pyysi numeroni ja lähetti jo saman illan aikana treffipyynnön. Minulle oli jotenkin tullut Henkan ulkonäön perusteella kuva coolista pelimiehestä, jolle naiset olivat vain kertakäyttökamaa. melkein kolme viikkoa Henkka sai suostutella ja todistella, ettei hän ollut sellainen kuin kuvittelin. Lopulta hellyin treffeille. Juttumme lähti hyvin käyntiin ja on toiminut siitä lähtien.

Minua mietityttää, että oliko se kohtaloa, että Henkka bongasi minut kaikista Kaivarin tytöistä treffeille vai oliko se vain sattumaa? Vai osuinko vain hyvin kohdalle? Siihen en varmaankaan ikinä tule saamaan oikeaa vastausta.

Olen myös pohtinut, että entä jos vanhempani eivät olisikaan tavanneet toisiaan. Tai jos Henkan vanhemmat eivät olisi tavanneet toisiaan. Tai minun isovanhempani tavanneet toisiaan. Tai jos he olisivat rakastuneet johonkin toiseen, jolloin vanhemmistanikin olisi tullut erilasisia. Ei voi tietää olisivatko vanhempani sitten edes tavanneet toisiaan, saati sitten rakastuneet toisiinsa. Minäkin olisin varmasti aivan erilainen jos vanhempani olisivat erilaisia kuin nyt ovat. Olisinko minä nyt minä vai joku aivan muu? Entä sitten Henkka? Henkkakin olisi varmasti erilainen mitä hän on nyt. Olisimmeko edes tavanneet jos hän olisi vaikka joku huippu jääkiekkoilija, joka ravaa treeneissä ja peleissä kaiken vapaa-aikansa. Tai jos hän olisi innostunut tietokoneista ja tietkonepelien pelaamisesta, niin ei hän varmaankaan missään Kaivopuistossa olisi viihtynyt.

On se vaan niin jännittävää, kuinka pienestä asiat oikeasti voivat olla kiinni!

Poikaystävän joulukortti 2009

Annoin viime jouluna poikaystävälleni joulukortin. Tajusin, että suurin osa joulukortista käsittelee hänen ulkoisia piirteitään. Kortti oli kylläkin tehty huumorilla, mutta silti! Ajattelin, etten ole kovin pinnallinen ihminen, mutta joudun nyt myöntämään, että ulkonäköön kiinnitin tietenkin huomiota ennen kuin tunsimme paremmin.

Esimerkiksi eräs kohta joulukortista:

ULKONÄKÖÄ KOSKEVAT TARKAT KRITEERIT:

-komea

-ihanat siniset silmät+pitkät ripset

-hymy, joka vie jalat alta

-tummat hiukset

-six-pack

-pisamat on plussaa

Tajusin, ettei koko kortissa ole yhtään "IHANAT LUONTEENPIIRTEET" tai muuta vastaavaa osioa. Noh, onneksi poikaystäväni ei pistänyt asiaa pahakseen.

Mitä rakkaus on?

Rakkaus on toisen haluamista.

Rakkaus on kunnioitusta.

Rakkaus on välittämistä.

Rakkaus on leijailua pilvien yläpuolella.

Rakastuneena tuntuu, että aurinko paistaisi, vaikka ulkona olisi myrsky.

Rakkaus on suuunnitelmia.

Rakkaus on haaveita.

Rakkaus on unelmia.

Rakkaus on yhteisen tulevaisuuden haluamista.

Rakastuneena mikään ole mahdotonta.

Rakkaus on kaunista.

Rakkaus on hyvää.

Rakkaus on rumaa.

Rakkaus on pahaa.

Rakkaus on kieroa.

Rakkaus on sairasta.

Rakkauden eteen tekee kaikkea.

Rakkaus ei tapahdu kaikille.

Rakkaus syntyy arvaamatta.

Rakkaus ei tule jos sitä odottaa.

Rakkaus on kohtalo.

Rakkaus tekee elämästä merkityksellisen.